something completely same

 

minun piti kirjoittaa tänne jotain todella runollista rakkaudesta ja empatiasta, mutta eräs sekavuuden täyteinen baari-ilta heitti minut viihdyttävien kokemusten äärelle, jotka minun täytyy jakaa yhden lukijani kanssa.
toveri A kaatoi kahvit läppärinsä päälle ja tämä oli viimeinen attribuutti, joka syöksi meidät sekakäytön pyörteisiin. itse olin sulkeutuneena omaan mieleeni ja raskaisiin ajatuksiini ja muutama nappi kera mateus-pullo löysensivät kielenkantani. tuntui kuin en olisi puhunut kenellekään kuukausiin. paine hieman laukesi, mutta allekirjoittanut tarvitsee ehkäpä vielä viikonlopun aikana perinteistä K.D.C-menetelmää.. tai sitten jotain aivan muuta.
seuraamme liittyi toveri A:n entinen työkaveri ja hän kysyi useasti: "juotteko olutta?" muutaman tuhoavan tuopillisen jälkeen siirryimme kalevankadun valtakuntaamme pelaamaan pokeria. miespoika oli varustautunut päkillä. se, kuten ilta myöhemmin paljasti ei ollut hänen ainoa varusteensa.

toveri A ilmoitti vetäytyvänsä kauneusunilleen ja pokerin peluu kääntyi räsypokaksi. pian punaiset verhot ympäröivät meitä ja miespoika kaivoi laukustaan vieläkin pakkauksessa olevan sormivibraattorin. hän kaivoi myös "mysize" nimisen kondomipakkauksen. kyljessä luki 60mm.

aktin jälkeen hän kertoi, että olin hänen kolmas partnerinsa.

joen suun yö elämä part 2

 

vitutukseni nousi juodessani teetä ja katsoessani heidän taikinaisia naamojaan. miten he onnistuivat näyttää yhtä aikaa lapsenomaisilta ja silti vitun rähjäisiltä? sitä kai se ryyppääminen teettää. join teetäni ja palauduin luotettavimman ystäväni luonnoskirjan pariin. toinen ystäväni herra kuulakärkikynä kuoli käsilleni melkein vuoden uskollisen palveluksen jälkeen. lainasin toveri A:lta tuopillisen verran rahnua ja kohta kalja valuikin pitkin ahnasta tyttölapsen kurkkuani.

palasimme valtakuntaamme ja piikikäs tyhjyys täytti minut. istuin hetken vinceyn huomassa ja päätös muodostui päässäni. lähtisin katsastamaan joensuun yöelämää yksin. Anna Mateus oli jo iso tyttö ja jos ongelmia oli horisontissa Amrei kyllä osaisi hoitaa ne. lähtö kävi meikkipussin ja toveri A:n kukkaron kautta ja kohta tammikuinen infernaalinen pakkasyö kutsui tätäkin pikku apinaa.

kerkesin juoda shottini, istua baaritiskin päähän ja aloittaa lauseen, kun ensimmäinen korppikotka hyökkäsi. "jaahas, mitäs täällä luetaan? ai, teetkin muistiinpanoja! tule toki seuraani tuonne pöytään". hän oli jo elämän ehtoopuolella ja harmiton siististi pukeutunut mies. naurahdin psyykkeeni ääressä ja vastasin kirjoittavani lauseen loppuun ja sitten liittyvän hänen yhden miehen seurueeseensa.

hän vihjasi kuten monet muutkin biologisen vallan symboolin omaavat loogiset päättelykoneet ennen häntä, että olin prostituoitu. nauroin asian pois enkä jaksanut jauhaa asiasta sen enempää. tottakaihan hänellä on oikeus tehdä vääriä johtopäätöksiä ja tuomita. minä tuomitsin hänet puolet pahemmin ja olin vielä kaiken lisäksi oikeassa. jauhoimme samaa kännimonologia, joka on yhtä vanhaa kuin tislauksen taito. jossain vaiheessa seuraamme sikisi kuin sieni maasta joku puberteetistä irti pyristelevä poika, joka kalasteli oikotietä menestykseen kännitoveriltani. hän kertoi ajattelevansa uraa huumebisneksessä. onnittelin häntä ja lähetin hänet matkoihinsa. ennen poistumistaan hän katsoi minua vihjailevasti ja totesi olevansa hyvä pano. onnittelin häntä myös siitä tällä kertaa niin, että hän jopa ymmärsi poistua.

ilta läheni kohtí kännistä antikliimaksiaan. valomerkki saapui luoksemme kuin nosferatu, tuoden mukanaan ruton ja kaiken piilotetun rumuutemme. perinteiset suostuttelut alkoivat, mutta sain puhuttua itseni niistä pois. astuin alakerran kuiluun ja matkalla helmoihini tarttui, joku nimeltää Esa. hän näytti erehdyttävästi eräältä Antti nimiseltä herrashenkilöltä ketä joskus savon sydämessä tapailin, joten loogisesti kutsuin häntä Antti nimellä koko tunnin kestäneen loppuillan. luin hänelle Henry Milleriä Pohjois-Karjalan kuilun pimeimmissä nurkissa ja hän puhui kaleidoskoopeista. lähdön aika koitti ja hän seurasi minua valtakuntani porteille ja niiden yli.

joen suun yö elämä

pohdimme tequilan juomista ja päädyin juomaan kaksi. sen mukanaan tuoma välinpitämättömyys oli jo varsin tuttua. se poisti olemassa oloni melankolisen alavireen. lauloin jopa karaokea. nick cave toi mukanaan seitsentoista vuotiaan-Annan pakkomielteen täytteisiä muistoja. "you're a good sport", totesi alkoholin motivoima mentorini, oikeutuksen skeema aivoissani. menimme paikkaan nimeltä julkinen nurkka.
ajasta ei ole tietoa jossain vaiheessa vierestäni kuuluu: "sit down". kuin oikea tyttö konsanaan tottelin ja otin tilanteen haltuun varsin nopeasti. jossain vaiheessa kolme baarimikkoa seurasi sananvaihtoamme. englanti soljui huuliltani kuin oksennus krapula-aamuisin. olimme menossa hotelliin, mutta onneksi manipulaattorini käynnistyi ja päädyimme kalevankadun kuningaskuntaamme.

seksiä olisi varmasti ollut paljon parempaa jos emme olisi olleet niin päihtyneitä. aamulla hän tunsi kunnon roimaa syyllisyyttä siitä ettei ollut mukana kokouksissa, jotka olivat heidän aikataulussaan. hänen nimettömässä olevalla sormuksellaan saattoi olla myös osuutta asiaan. halusin kahlita hänet sängyyni, tehdä hänelle vauvoja ja kasvattaa ne Kanadan metsissä.
hän sanoi sanan mitä olen oppinut vihaamaan vuosien saatossa ja antoi minulle turhaa toivoa paluusta.

otin markiisi de Sadeen Justinen käteeni ja katsahdin leffahyllyä. jos katsoisi Eraserheadin, Scannersin ja Re-Animatorin ei ainakaan olisi halua tehdä vauvoja.

Ilmarisentie

Se oli varsin sekavaa ja tuplahöydyn täyteistä aikaa. olimme samassa sekoiluluolassa kuin monta kertaa aikasemminkin. hän veti minut vessaan ja halusi olla taas ärsyttävän kiitollinen. hän ei halunnut istua, mutta minun piti kuitenkin polvistua. hän antoi housujensa valahtaa nilkkoihin ja minä painoin toisen käteni vasten hänen alaselkäänsä.
jossain vaiheessa hän istuutui ja nosti minut syliinsä varsin vaivattomasti. vessa oli likaisen oranssi ja se muistutti minua menneistä nöyryytyksistä joita olin siellä kokenut. lattiakaivo nauroi haureudelleni ja muistutti siitä miten se oli painanut ristikkonsa jäljen vauvanposkeeni. rikkinäinen suihku vittuili ja muistutti miten teini-Anna oli juonut hieman liikaa tequilaa, taantunut sikiön tasolle ja luonut kohtumaisen miljöön vessasta veden ja oksennuksen avulla. en pystynyt rentoutumaan ja nöyryytyksien alttarin oven ulkopuolella oli neljä jätkää, joista kolmen kanssa olin harrastanut perinteistä penetraatiota ja joista yksi oli sen aikainen paras ystäväni.
lopulta liityimme tovereittemme seuraan ja locksipää sohvalta sanoi; "hitto, jätkä kerkes ennen meikää".

vitun liukkaat rappuset

olisin voinut muuttaa suunnitelmani, valita toisen kullin, mutta pysyin laupiaan antajan roolissani. kaapu vain puuttui. vanha rakastaja sanoi: "fuck him good". hän oli kännissä ja minä halasin heitä intensiivisesti. kävelin kiertoreittejä ja harvoin maailma oli näyttänyt yhtä kauniilta. jamesonin samettinen lämpö maistui vielä kielelläni ja olin myöhässä. hän puhui taas kuosaamisesta. tuntui tylsistyttävälle kuunnella samoja juttuja uudelleen ja uudelleen. näin itseni hänessä ja hänen glamoroiduissa anekdooteissaan. puhuin yleiskieltä. hän ei sanonut mitään. halasin häntä ja pian vaatteet olivat poissa.
tunnelma melankolinen ja kuolemanpelko kietoutui ympärillemme. olimme hämmentyneitä ja liian selväpäisiä ja ripustauduimme toisiimme ja kello oli viisi aamulla.
suojaton seksi ei tullut kysymykseenkään. se lisäsi kuolemanpelkoa.

ehdotin kaupassa käyntiä, hän sanoi että hänen pitää mennä säätämään.
kommunikaatio oli hylännyt meidät.

puikkari

Hän oli vanha tuttu, sieltä hullusta paikasta myöskin kotoisin. Hän oli fruittari pelle, yritti kusettaa joskus joltain pulilta rahaa esittämällä parittajaa. Ilta oli edennyt kuten monet edellisetkin. Ensin keltaiseen savuiseen olohuoneeseen juomaan vettä ja viinaa ja sitten kaikkien täysi-ikäisten ikiomaan puuhamaahan juomaan halpaa tynnyrinpohjimmaista kaljaa. Päämotivaatio illalle oli päihtyä niin paljon, että unohti oman olemassaolonsa, ympäristönsä ja kaikkinaisuuden paskuuden. Päihtyneet lobotomiasilmät huomasivat tutun ja spiritus ardensin sekoittamat välittäjäaineet aloittivat ikuisen kännimonologin.
illan päätyttyä löysin itseni puuhamaan syvimmistä ja syntisimmistä uumenista. hotellihuoneen numero taisi olla 232. Huoneessa Poika oli koulutuksensa saanut. Hän kutsui minua leopardipöksyksi ja vierestä sängystä nousi yllätyksekseni kaverin isoveljen pää ja hölmistynyt kysymys: "Ai on?"

se olisi voinut olla mikä tahansa päivä

Ilta oli taas ollut täynnä keskinkertaista ja tympeän turruttavaa kännäämistä. Samoja vanhoja, tunkkaisia naamoja, epäkunnossa olevia vessoja ja paskaa musiikkia. Hoipertelin torille päin, luoja tietää miksi. Känniaivoituksen ovat hyvin motivoituja, mutta ne ovat kuin lapsen tekoja; päättäväisiä, mutta selvän aikuisen mielestä täysin absurdeja. Taksijono levittäytyi eteeni kuin lerppu mulkku, täynnä tympeitä ja laskuhumalaisia ihmisiä ja aggressiivisiä täysin rationaalisuuden ulottumattomissa olevia lahopäitä. Huutelin kai jotain kaupunginosaani menosta ja en voinut uskoa onneani, kun sumea naama ihmisten joukosta olikin menossa samaan suuntaan. Miehellä oli kalju ja outoja anekdootteja. Hihittelin itsekseni ja joku pariskunta taisi olla toinen osapuoli taksimatkan kustantajista. Minulla ei tietenkään ollut yhtään rahaa. Päädyimme kaupunginosaan ja lumi melkein kaatoi minut. Kalju ritarillisesti pelasti minut kännikaatumiselta ja mainitsi rommin. Hän oli aloittanut jonkinlaisen monologin jo kauankin aikaa, mutta etanolin sumentavat aivoni registeröivät vain kännisten aivojeni mielestä tärkeät attribuutit. Hän päättäväisesti jatkoi monologiaan eri alkoholeista mitä hänellä oli kämpillään ja maanitteli minua seurakseen. Vastustelin heikosti, koska universumi oli heittänyt minut näihin tilanteisiin aikaisemmin ja tulos oli yleensä katastrofaalinen. Kalju oli ruskettunut ja ihmettelin sitä, olihan kuitenkin vuodenajoista meneillään juuri keskitalvi. ”Tulin Kuubasta eilen. Siksi minulla sitä rommia onkin. Oletko vielä tässä todellisuudessa?” Hymyilin lammasmaisesti ja mutisin siistiä, tai jotain vastaavaa. Tässä vaiheessa iltaa kognitiiviset toiminnat olivat erittäin rajoitetut. Lopulta seurasin tottelevaisesti hänen päättäväisiä askeleitaan ja hänen näennäistä itsevarmuuttaan. Hän tiesi minne oli menossa. Minulla ei ollut hajuakaan omasta päämäärästäni. Kämppä oli hieno ja täynnä puulaatikoita. Kaljun tuliaiset sisälsivät lähinnä sikareita ja viinaa. Istuin keittiössä ja odotin palvelua. Pöydällä oli jättimäinen rommipullo ja nostin sitä arvioivasti. ”Ai tätäkö me juodaan?” Kalju naurahti ja veti pullon käsistäni. ”Ei, vasta sitten ku ollaan naimisissa”. Kohautin olkiani ja hän ojensi minulle sitä mitä vähiten tarvitsin; lisää alkoholia.

Aika oli alkoholijatkumossa, minuutit tuntuivat tunneilta ja tunnit minuuteilta. Puhuimme jostain triviaalista ja puhuimme toistemme päälle. Känninarsismia parhaimmillaan. Jossain vaiheessa hän kaivoi hiirenkorvilla olevan kopion Pikku Prinssistä ja sanoi: ”Tämä on ainut kirja minkä olen lukenut ja tulen ikinä lukemaan”. Onnittelin häntä ja seuraavassa lauseessa hän puhuikin jo kondomeista. Minä vastasin puhumalla huorista.

Hennoista vastusteluista huolimatta tilanne päättyi penetraatioon. Vaikka hän ei täyttänytkään täysin niitä absurdeja kriteereita, jonka mukaan valitsin tuolloin seksikumppanini, muistelin häntä häpeissäni lämmöllä. hän oli virkistävämpi kuin kukaan kasvoton ja nimetön kulli vähään aikaan.